Puhdistamot lopettavat toimintansa ja Sulkavuori aloittaa
Tampereen Veden isot jätevedenpuhdistamot lopettavat toimintansa tämän vuoden loppuun mennessä. Jätevesien puhdistus siirtyy Tampereen Seudun Keskuspuhdistamo Oy:n Sulkavuoren keskuspuhdistamolle, jonne jätevesiviemärit käännetään syksyllä. Viinikanlahden ja Raholan puhdistamot lopettavat toimintansa ja ne puretaan. Siirtymä ei näy asiakkaille, sillä Tampereen Vesi huolehtii jatkossakin jätevesien viemäröinnistä ja johtamisesta Keskuspuhdistamolle sekä laskuttaa asiakkaitaan jäteveden käsittelystä.
Kaksi pienenpää jätevedenpuhdistamoa vielä säilyvät Kämmenniemessä ja Polsossa.
Jätevedenpuhdistus on parantanut Tampereen vesistöjen vedenlaatua
Ennen jätevedenpuhdistamoiden rakentamista jätevettä ei aluksi puhdistettu, vaan se käsiteltiin ajalle ominaiseen tapaan. Osa likaisesta vedestä meni suoraan Tammerkoskeen lukuun ottamatta saniteettivettä.
Tampereella tehtiin ensimmäisiä suunnitelmia jätevesien puhdistamiseksi 1920-luvulla. Vakavammin asiaan palattiin 1950-luvun alussa. Silloin kaupunki jaettiin kahteen pääviemäröintialueeseen. Jako tehtiin Pyynikinharjun mukaan, sillä se jakaa Tampereen alueen korkeussuhteiltaan ja siten viettoon perustuvan viemäröinnin kannalta luontevasti. Raholan puhdistamo rakennettiin kaupungin länsiosia varten ja Viinikanlahden puhdistamo itäosia varten.
Vuonna 1960-1961 tehty tutkimus Näsijärven tilasta osoitti veden pilaantuneen niin perusteellisesti, että heräsi ajatus vedenoton siirtämisestä Kangasalan järville. Asian tutkiminen aloitettiin, mutta samalla päätettiin toteuttaa laajamittainen jätevesien puhdistus. Vesistöjen puhdistuminen alkoi vuonna 1962, kun Raholan jätevedenpuhdistamo otettiin käyttöön. Osittain elpymistä edisti myös tehdaslaitosten ns. luonnollinen poistuma ja tuotantoprosessien muutos ympäristöystävällisempään suuntaan.
Jätevesien puhdistamisella on voitu oleellisesti parantaa purkuvesistönä toimivan Pyhäjärven ja sen alapuolisen vesistöalueen tilaa.
Viinikanlahden puhdistamo
Viinikanlahden puhdistamon ensimmäisiä altaita ryhdyttiin rakentamaan vuonna 1969. Puhdistamo valmistui vuonna 1972 ja vuoteen 1976 saakka puhdistamo käsitteli jätevesiä mekaanisesti. Laitos sisälsi tulopumppaamon, välppäämön, hiekanerotuksen, esiselkeytyksen ja lietteen lämpökäsittelyn. Myös koelaitos ja kloorittamo rakennettiin tässä vaiheessa.
Viinikanlahden puhdistamoa suunniteltaessa eräs oletus oli, että puhdistamoon johdettavista jätevesistä noin kaksi kolmasosaa tulisi teollisuudesta ja loput yhdyskunnasta. Teollisuuden osuus jätevesistä jäi kuitenkin huomattavasti pienemmäksi. Kokonaisuutena Viinikanlahden puhdistamo ja siihen liittyvät siirtoviemärit lienevät kuitenkin Tampereen kaupungin suurin ympäristöinvestointi ennen keskusjätevedenpuhdistamon rakentamista.
Vuonna 1976 Viinikanlahden puhdistamoa laajennettiin, ja se muutettiin kemialliseksi selkeyttämöksi, jossa käytettiin saostuskemikaalina alumiinisulfaattia vuoteen 1982 saakka. Vielä tuolloin käsitelty jätevesi desinfioitiin kloorilla kesäkautena. Kyseessä oli suuri tehostustoimenpide, jonka toimesta saatiin fosfori hienosti saostetuksi ja lähtevän veden fosforipitoisuus alle yhden milligramman.
Vuosina 1980-82 Viinikanlahden puhdistamoa tehostettiin muuttamalla se kemiallis-biologiseksi rinnakakkaislaitokseksi. Saostuskemikaaliksi tuli muun muassa kustannussyistä ferrosulfaatti. Vuonna 1982 Raholan puhdistamolla ryhdyttiin hyödyntämään mädättämökaausa kaasumoottorikäyttöisellä ilmakompressorilla ja suunnittelemaan myös Viinikanlahden puhdistamolle mädättämöä. Tämä valmistuikin vuonna 1985. Mädätyksestä syntyvää kaasua alettiin hyödyntää Multisillasta tuodulla siirrettävällä kaukolämpökeskuksella ja kaasusta maksettavasta hinnasta sovittiin sähkölaitosten kanssa.
Viinikanlahden puhdistusprosessia ajettiin kesällä 1988 koeluontoisesti nitrifioivasti eli poistamalla ammoniumtyppeä, kesällä 1989 ilman nitrifiointia ja kesästä 1990 nitrifioinnin kanssa. Kahdella linjalla on kokeiltu typen poistoa myös ns. denitrifikaation kautta vuodesta 1990. Menettelystä on sovittu yhdessä vesi- ja ympäristöviranomaisten kanssa. Vuonna 1995 otettiin puolestaan käyttöön prosessinohjaus- ja valvontatehtäviin logiikkapohjainen automaatiojärjestelmä.
Viinikanlahden puhdistamon esikäsittelyä tehostettiin asentamalla vuonna 1992 ns. hienovälpät, joissa on 3 mm säleväli. Ne padottavat hieman, joten pienempikin aines voi jäädä välpälle, kuten korvanpuhdistuspuikot.
Viinikanlahden saneerauksia 2000-luvun puolella olivat vuonna 2002 tullut kaasumoottori sähkön ja lämmöntuotantoon sekä vuonna 2010 tulopumppaamon uusinta.
Raholan puhdistamo
Jätevesien puhdistus aloitettiin Raholassa useista syistä. Alueen viemäriverkosto oli jo pääosin valmiina, ja alue oli kaupungin keskustaan sekä itäisiin osiin verrattuna pienempi. Jäteveden puhdistamista voitiin siis harjoitella pienemmässä mittakaavassa ja pienemmillä kustannuksilla.
Raholan puhdistamo otettiin käyttöön vuonna 1962. Puhdistamoa laajennettiin vuosina 1969-70 jälkiselkeytysyksiköllä sekä toisella mädättämöllä kaasunkäsittelyineen. Vuonna 1975 ryhdyttiin mädätettyä lietettä kuivaamaan koneellisesti. Samana vuonna alettiin käyttää ensin koeluontoisesti ferrosulfaattia fosforin saostamiseksi. Vuosina 1977-79 laitoksen kapasiteettiä nostettiin yli kaksinkertaiseksi rakentamalla kaksi uutta käsittelylinjaa. Raholan jätevedenpuhdistamoa 1970-luvun lopulla uudistettaessa tuotiin osa vanhasta laitteistosta Kämmenniemen puhdistamolle. Vuonna 1982 hankittiin kaasumoottori käyttämättä ilmastuskompressoria, jolloin kaasun hyötykäyttö nousi yli 70 prosenttiin. Vuonna 1984 liitettiin pääosa Ylöjärven jätevesistä Raholan viemäriverkkoon. Vuosina 1990-91 puolestaan tehostettiin mädättämöjen toimintaa ja saneerattiin ne.
Vuosina 1992-93 suunniteltiin ja muutettiin biologinen prosessi kaksivaiheiseksi. Tämä prosessi ja koko laitoksen logiikkapohjainen PC-käyttöliittymällä varustettu automaatiojärjestelmä otettiin käyttöön kesäkuussa 1993. Vuonna 1995 hankittiin nitrifioivaa ajoa varten kalkinsyöttölaitteet, jotka otettiin käyttöön toukokuussa 1996. Samoihin aikoihin saneerattiin myös ilmastus asentamalla kumikalvoilmastimet ja parantamalla ilmastusautomatiikkaa. Vuoden 1996 alusta johdettiin Pirkkalan kunnan jätevedet Raholan puhdistamolle, Pyhäjärven pohjassa kulkevaa paineviemäriä myöten. Samalla koulutettiin henkilökuntaa, ja aidattiin puhdistamoalue sekä siirryttiin kolmivuorotyöstä kaksivuorotyöhön. Samana vuonna otettiin käyttöön harvavälppien lisäksi säleväliltään 3 mm hienovälpät, mikä paransi laitoksen toimintaa muun muassa vähentämällä tukkeumien aiheuttamia käyttöhäiriöitä. Vuoden 1998 alkupuolella hankittiin esikäsittelyyn välpepuristin ja uusi hiekanerotin. Palohälytysjärjestelmä otettiin myös käyttöön.
Tertiääri jälkiselkeytykseen 2017, isojen virtaamien tasapainottamiseen hankittiin kiekkosuodatin, jolla pystyttiin parantamaan käsittelykapasiteettia vuonna 2023.
Jätevedenpuhdistuksen valvomista varten perustettiin oma jätevesilaboratorio
Raholan puhdistamolla alkoi kaupungin katuosaston jätevesilaboratorion toiminta vuonna 1964. Raholan puhdistamon ohella laboratorio tutki teollisuuden jätevesipäästöjä sekä vesistöstä otettuja näytteitä. Syksyllä 1966 laboratorio muutti Viinikankadulle, ja tuolloin hankittiin muun muassa atomiabsorptiospektrofotometri raskasmetallimäärityksiä varten. Vuonna 1968 valmistui Hatanpäälle uusi laboratoriorakennus, johon muuttivat kaupungin laboratorio, elintarvikelaboratorio, lihantarkastamo ja jätevesilaboratorio (vesiensuojelulaboratorio).
Viinikanlahden puhdistamon valmistuttua vuonna 1972 jätevesilaboratorion tehtävät lisääntyivät. Vuonna 1997 viemärilaitoksen laboratoriossa tutkittiin lähes 4000 näytettä. Tämä on lähes yhtä suuri määrä kuin vuonna 2024, kun jätevesinäytteitä tutkittiin 4300 kappaletta.