Historiaa
Tampereen suosituin hanatuote
– jo vuodesta 1898
Tampereen vesilaitoksen perustamisajankohdaksi katsotaan vuosi 1898, jolloin korkeapaineinen vesilaitos valmistui marraskuun 22. päivä. Tuolloin 36 000 asukkaan kaupungissa oli 18 kilometriä vesijohtoa, pumppaamo Kaupungin myllyllä, nykyisen sähkölaitoksen kohdalla, sekä Pyynikin harjulla yksi 900 m3 yläsäiliö, joka on edelleen käytössä.
Jo sitä aikaisemmin, vuonna 1835 vettä pumpattiin Mältinrannasta puuputkessa keskustorin pumppukaivoon. 1800 -luvun puolessa välissä oli tehty useita suunnitelmia mm. vesijohtojen ja viemäreiden rakentamiseksi, mutta suurin osa ei kuitenkaan toteutunut.
1876 Tampereelle ryhdyttiin rakentamaan viemäreitä ja 1881 valtuusto päätti perustaa vesijohtolaitoksen. Vuonna 1891 vesijohdolla oli 75 tilaajaa ja viemäriverkkoa oli rakennettu yli 14 kilometriä vuoteen 1894 mennessä.
Vuonna 1908 90 prosenttia kaupungin asukkaista käytti vesilaitoksen vettä. Kaupinojan vedenpuhdistuslaitos otettiin käyttöön vuonna 1928 ja sitä laajennettiin 50-luvulla. Sotien jälkeen kaupunki kasvoi, ja sotien jälkeiseen ajankohtaan sijoittuvat myös Mustalammen pohjavesilaitoksen sekä Kaupin toisen vesitornin rakentaminen.
60-luvulla rakennettiin pohjavesilaitoksia Länsi-Tampereelle. Raholan jätevedenpuhdistamo aloitti toimintansa biologisena puhdistamona 1962. Näsijärven veden pilaantuminen herätti kysymyksen vedenoton siirtämisestä Kangasalan järville, joka toteutuikin 1972 Ruskon vedenpuhdistuslaitoksen valmistuttua. Samana vuonna valmistui myös Viinikanlahden jätevedenpuhdistamo. Kaikki laitokset ovat yhä käytössä.
Ympäristönsuojeluun kiinnitettiin huomiota 1990-luvulla, 1997 valmistui Tampereen pohjavesialueiden suojelusuunnitelma ja 90-luvun loppupuolella alettiin valmistelemaan vesilaitoksen ympäristönhallintaohjelmaa.
Tampereen Veden historia on koottu kirjaksi Ernomane vesitehras, Tampereen kaupungin vesilaitos 1835-1998 (Petri Juuti ja Tapio Katko, 1998). Yllä olevat tekstit ovat lainauksia kirjasta.
Kaupinojan vesilaitoksen historiaa
Tampereen vesihuollon historiassa Kaupinoja on pisimpään toiminut puhdistuslaitos. Kaupinojan vedenpuhdistuslaitoksen raakavesilähteenä on Näsijärvi. Laitoksen ensimmäinen osa rakennettiin vuonna 1928 Tammerkoskessa sijainneiden puhdistuslaitosten käytyä pieneksi kasvavan kaupungin tarpeisiin.
Näsijärven vesi desinfioitiin aluksi kloorilla ja suodatettiin hiekkasuodattimilla. Vuonna 1934 katsottiin ettei Näsijärven vesi ollut ajan vaatimuksia tyydyttävää, joten siirryttiin kemialliseen puhdistukseen. Veteen liuenneita epäpuhtauksia poistettiin alumiinisulfaatin ja kalkin tai soodan avulla. Menetelmä vaati suuret veden selkeyttämisaltaat suodattimien, pumppujen ja kemikaalien annostelulaitteiden lisäksi.
1948 tehtiin päätös Kaupinojan laitoksen uusimisesta, koska sotien jälkeen vedenkulutus kasvoi kaupungin kasvaessa. Samalla luovuttiin kemiallisesta puhdistuksesta, jolloin laitoksen tehoa pystyttiin lisäämään. Kaupinojan laajennus valmistui vuonna 1954 ja sen teho viisinkertaistui.
Paperiteollisuuden jätevedet heikensivät 50 – 70-luvuilla Näsijärven veden laatua niin paljon, että toinen raakavesilähde oli etsittävä ja se löydettiinkin Roineesta. Vedenotto Roineesta alkoi kesällä 1972. Ruskon vedenpuhdistuslaitoksen osuus vedenpuhdistuksesta oli aluksi 45 %, Kaupinojan 38 % ja pohjaveden 17 %. 80- ja 90-luvuilla Roinetta käyttävän Ruskon vedenpuhdistuslaitoksen toiminta tehostui ja sitä alettiin käyttää pääpuhdistuslaitoksena Kaupinojan jäädessä varalaitoskäyttöön.
Lähde: Petri Juuti ja Tapio Katko: Ernomane Vesitehras, Tampereen kaupungin vesilaitos 1835-1998.
